
Otteluraportti 9.11.
East Volley – Kyky-Betset 2-3 (26-24, 23-25, 25-21, 20-25, 13-15)
Sopimus viime viikolta taisi mennä niin, että se on minun vuoro kirjoittaa rapsa voittopelin jälkeen. Ihan ei voittoon asti tällä kertaa päästy, mutta siitä huolimatta ihan ei tarvitse itku silmässä näppistä naputella.
Palataanpa treeniviikkoon. Nyt voi rehellisesti kertoa, että treeneissä meno ei ollut ihan sitä luokkaa mitä viikko sitten tappiopelin jälkeen Itukan toimittajalle luvattiin. Yhteisissä lajiharjoituksissa pyrkimyksenä oli valmentajilla nostaa treenien vaatimustasoa ja pelaajilla asennetta. Osittain tässä kyllä onnistuttiin, mutta edelleen välillä oli havaittavissa tuskastuneita ilmeitä ja pään pyörittelyjä – rentous ja vapautunut tekeminen olivat vain hetkellisiä ilon hetkiä, vähän kuin Teemun yli puolen kentän onnistuneet koriheitot reeneissä. Jotain kuitenkin tehtiin oikein, sillä lauantaina jokainen ukko oli kaivanut taisteluilmeenä esiin jostain syvältä talvivaatteiden seasta.
1. Erään lähdettiin seitsikolla Jonne, Titus, Teemu, Jaska, Eetu L, Dave ja Jere. Eka erä eteni loppuun asti tasaisissa merkeissä kummankin joukkueen esittäessä kovia suorituksia. Vaikka Kyky kuroikin hieman etumatkaa erän lopussa tilanteeseen 20-22, ei se meidän ukkojen uskoa sen enempää latistanut. Erä lopulta Teemun ja Jonnen pisteillä meille 25-23.
2. Erä oli yhtä tiukka kuin ensimmäinenkin. 2 viimeistä palloa kuitenkin Kykylle ja erä vieraille 25-23.
Edes pitkätauko ei tuonut hirveästi eroa joukkueiden välille. 3. Erä taisteltiin yhtä tasaisesti kalkkiviivoille, kuin kaksi edellistä. Tasaisesti, kunnes otimme ässän hihasta: Eetu, Kautsa, Kautosen puikkoihin. Vaihdon jälkeen heti pallo Kautsalle neloseen, tappo. Tämän jälkeen 4 perättäistä pahaa syöttöä, joista yksi ässä. Pikku pusu etusormelle ja erävoitto lukemin 25-21.
4. Erässä kulminaatiopisteeksi meidän pelille nousi erän puoliväli, jolloin Kyky napsi 5 perättäistä pistettä. Palloa ei vaan saatu kuolemaan, vaikka paikkoja oli. Neljäs vieraille lukemin 20-25.
Trillerimäinen viides erä. En tiedä toistanko vähän liikaa itseäni, mutta tasaistahan se oli. 13-13 tilanne. Tiedettiin, että vastustajan kokenut Petrusevics saisi tässä välissä ruokaa muuta joukkuetta enemmän – ja niin saikin. Viimeiset kaksi palloa Petrusevicsin käsistä meidän kenttään. Game over, 13-15. Kultalusikat meiltä libero-Jerelle ja vastustajan Mika Väliaholle.
Harmin paikka. Hyvä buugi ei yltänyt tällä kertaa kuin yhteen pisteeseen. Joukkue olisi ehdottomasti ansainnut moisesta kasvojen pesusta ainakin sen toisen ellei kolme pistettä. Pitkästä aikaa tekeminen näytti siltä, että peliä lähdettiin voittamaan, ei vain pelailemaan. Päät pysyivät pystyssä läpi matsin, pelin taso ei aaltoillut edellisten malliin ja Pepsodent-hymyjäkin näkyi ainakin triplasti edellisiin matseihin verrattuna. Onnistujia löytyi niin pelikentältä kuin vaihtonurkkauksestakin. Hyvä ukot! Jere lunasti kultalusikan palkintokaappiinsa tasavarmalla nostopelillään sekä uhrautuvalla puolustuksella. Jonnella oli todellinen voittajan katse koko pelin ajan: Jonne pyöritti peliä tarkasti, syötti pahaa syöttöä läpi pelin ja taisteli joka pallossa kärpän lailla. Titus kunnostautui etenkin nostopelissä, mutta myös puolusti kaikkensa antaneena. Jaska ja Eetu hyökkäsivät keskeltä tehokkaasti ja ottivat siinä sivussa muutaman torjunnankin. Teemu oli ikävä ukko vastustajalle niin verkolla kuin takakentälläkin. Ei ollut yhtä eikä kahta kertaa, kun Teemu pääsi taas esittämään tuuletusbravurinsa, makaavan miehen (kuva ehkä joskus myöhemmin). Hammer-Dave oli pitelemätön hyökkäyksillään niin verkolla kuin 1-paikalta. Vaihtonurkkauksesta kentällä kävi Veeti, Henkka ja Eetu. Jokainen toi joka kerta lisäenergiaa kentälle.
Nyt huilaillaan viikko peleistä ja 24.11. matkataan Karhulaan. Hoss!
Koutsi A