Otteluraportit 12.-13.11.
East- Huki 3-0 (25-18, 25-17, 25-17)
East – PuWo 3-0 (25-16, 25-15, 25-12)
Tällä kertaa ei ruodita yksittäisen pelin eriä tai pelin kulkua, vaan joukkueen suorituksia ylipäänsä tuplaviikonloppuna.
Eräpisteiden valossa viikonlopun 6 pistettä tuli aika helposti. Kummassakin pelissä vastapuoli pysyi erissä mukana ehkä 10 pisteeseen asti, kunnes saatiin selvä yliote peliin. Oma peruspeli riitti, eikä joukkueen tarvinnut esittää kummoista. Vastapuoli teki kummassakin pelissä aika paljon virheitä, mikä helpotti peliämme (Hukia tai PuWoa yhtään väheksymättä).
Oma syöttö oli taas kerran lähestulkoon murhaava, jonka johdosta hyökkäys tuli pääosin roskapassin muodossa laidoilta. Korkea laitapassi on tietty herkkua meidän laitureille ja torjuntoja kerättiin ihan kiitettävästi. Ne muutamat lyönnit, jotka tuli torjunnan ohi, Aleksi napsi totutun varmasti passarille.
Isoja notkahduksia omassa pelissä ei oikeastaan tullut. Vastustajan pisteputket olivat korkeintaan muutaman pisteen pituisia. Tämä on hyvä merkki joukkueen pallovarmuudesta ja siitä, että epäonnistumiset pystytään nollaamaan ja keskittymään heti seuraaviin palloihin. Ei ole helppoa pitää kovaa sykettä ”varma voitto” tuntuvissa peleissä, ja vain muutama joukkue pystyy esittämään silloin aivan parastaan. Onneksi pelasimme tarvittavan hyvin ja kerättiin täydet 6 pistettä ilman erätappiota. (Ja tiedän, vähän yliampuva termi tuo ”varma voitto”.)
Lauantaina pelin parhaana palkittiin Jere ja sunnuntaina Taavi.
Pelien positiiviset:
– Syöttö puri. Syötöillä saatiin hyviä pisteputkia.
– Sen verran kova on pelirutiini, että puolivaloillakin saatiin selvät voitot.
– Kaikki pelin osa-alueet toimivat hyvin, eikä varsinaista heikkoa osa-aluetta ollut.
– Yleisöä oli ihan kivasti kummassakin matsissa
– Pelipäiväntuplat
Leevi ja Eetu
Lyhyt luonnehdinta pelaajien toimista peleissä:
Taavi: Huikkeeta työtä hakkurina. Etenkin lauantaina Taavi oli pitelemätön ja tappoi lähestulkoon kaikki pallot kenttään. Myös syöttö kävi kulkemaan sillä lailla, että vastustajan nostajat töpöttivät Bepanthenia käsivarsiin pelien jälkeen (voi olla vain kuulopuhetta) . Taaville 3 x hei – HEI, HEI, HEI!
Aleksi: Huh ja huh, Aleksi napsi peleissä kaikki vähänkin omalle sektorille tulleet pallot passarille. Heleppohan siinä on muun joukkueen pelata, kun yksikään vastustajan lyönti ei jää kenttään. Ehdottomasti yksi lauantaipelin kunkuista!
Simo: Jos Simo oli viime pelin Mr. ”Näihin käsiin saa lyödä”, niin meriitteihin lisättäköön varmat, mutta sikapahat syötöt. Jos Simo tuulettaisi joka ässän jälkeen, tuplaantuisi energiankulutus pelissä – ollaan sovittu, että vieno hymy riittää! Hyvä Simo!
Jonne: Takuuvarmaa pelin pyörittämistä. Jonne oli myös ehdoton fiiliksentuoja peleissä, JAP-PAAAA!
Jere: Samoin, takuuvarmaa pyörittämistä. Tänäkin viikonloppuna joukkueen kovin ”dabbaaja” pelikentällä ja sen ulkopuolella. (Jos et tiedä, mitä dabbaaminen tarkoittaa, seuraapa Jereä 🙂 )
Pölli: ##### ## ####### #####, ### ###### ####!!! ( ei julkaisemiskelpoista tekstiä)
Peepo: BOOM! Käsi pyöri Peepolla kyllä räväkkäästi kummassakin pelissä ja vielä korkialta. Muutama nätti koppi (Kuulema Eurosportti 2:lla näkyy highlighteissa uusintana, kato!).
Leevi: Hyvää liikkumista torjuntatilanteissa laitoihin, jonka johdosta hyviä vaimennuksia ja torjuntoja. Pelintaso nousee joka pelissä. Hyvä Leevi!
Tumppi: Aika mojovia tööttejä – puolet siitä Bepantheni-tuubista olisi mennyt torjujille ja puolustajille, JOS siis olisivat saaneet hipsuja. Pelin jälkeen talkooväki oli yrittänyt ottaa viimestä lyöntiä kiinni, mutta näkivät paremmaksi jättää sen vaan pomppimaan saliin – ”Ensi viikolla se ei enää jaksa pomppia”.
Jussi: Ennakkoluulotonta pelaamista, kun sen paikka tuli. Varmaa hihapelaamista. Muutamat hyökkäystapot näytti sen, että Jussi selvästi hamuaisi lisää ruokaa (tarkoitan passeja), sen verran hyvässä kunnossa käsi oli!
Eetu: Iloisella mielellä pelaamista! Silloin, kun pääsi lyömään, hoiti homman kotiin. Rohkeita suorituksia, vaikka monesti vaihdosta tulikin kentälle.
Immo: Varmaakin varmempaa nostopelaamista. Ei ollut väliä kuka oli syöttämässä, Immo nappasi pallot kulhoon. Hyökkäyspeli toimi myös loisteliaasti.
Noniin, nyt kun ollaan taas ukot kehuttu ja vähän hassuteltu, on aika siirtyä uuteen treeniviikkoon. Vaikka edellisistä peleistä on voitot napsahdellut aika helposti, ei ole syytä lepatella takki auki. Pelit kovenee ja joukkueen peliä on saatava koko ajan parempaan suuntaan.
Viikon päästä kohdataan vieraissa Kiuruveden LuomuWolley. Katsotaan jatkuuko voittoputki silloin.
#1
Mitä tähän nyt enää pystyy sanomaan… (kuvassa siis Aleksi)