Otteluraportti 22.1.
EV-TuTo 3-1 (25-16,18-25,36-34,25-21)
Yläjatkosarjan toinen matsi pelattiin kivikovaa Turun Tovereita vastaan. TuTo oli voittanut oman runkosarjansa ja yläjatkosarjan ensimmäisessä ottelussa se oli kaatanut Vaasan Kiiston 3-0. Helppo peli ei siis missään nimessä ollut edessä, vaikka kotimatsi olikin.
Viikko oltiin reenattu hyvin ja terveenä. Harjoituksissa keskityttiin omaan tekemiseen ja jätettiin vastustajan mukaan pelaaminen vähemmälle. Ja toisaalta, aika vaikeahan se vastustajan pelaamista lähteä analysoimaan, kun yhtäkään heidän peliä ei oltu nähty J
Koutsi- Markku painotti alkupalaverissa ensimmäisen kosketuksen laatua, oli se sitten vastaanotto, torjunta tai syöttö. Fiilikset peliin oli odottavaiset, mutta ennen kaikkea innostuneet. Hyvä pukukoppiHosa, vimoset tiikeribalsamit muskeleille, ”kiärmeliemet” kurkkuun ja kentälle. Yleisö oli kyllä saapunut huikkeesti paikalle, noin 200 – aivan loistavaa. Yleisön raivokkaasti hurraten (himppu värikynää) savuverhon takaa seitsikkoon asteli Tumppi, Aleksi, Pölli, Taavetti, Petukka, Henry ja Leevi. Liekö ensimmäinen erä mennyt TuTolla vielä matkustamisen piikkiin, sillä sehän oli lähes täysin meidän hallintaa. Syöttö toimi ja TuTo joutui hyökkäämään roskapasseista. Oma vastaanotto oli kunnossa ja päästiin käyttämään monipuolisesti omaa hyökkäysarsenaalia. Erä meille 25-16.
Toiseen erään TuTo tuli selvästi vahvempana. Laidoilta ja keskeltä alkoivat pallot paukkua meidän kenttään, kun Kutinlahti, Ekot, ja Tamm näyttivät osaamistaan. Kova oli TuTollakin hyökkäysvoima. Oma syöttö oli selvästi aivan liian pehmeä TuTon kaltaista kokenutta joukkuetta vastaan. Kun syöttö oli pehmeä, sai TuTo pallot tarkasti passari Puputille, jonka oli helppo pyörittää peliä. Hyökkäystehot olivat meillä myös hieman normaalia kehnommat. Loppuerästä uutta boostia pelaamiseen lähdettiin etsimään passarivaihdon kautta, kun Jonne pääsi Henryn tilalle kentälle. Henry oli pelannut ihan hyvän alkupelin, mutta jotain oli yritettävä tehdä suunnan vaihtamiseksi. TuTo oli raapaissut jo sen verran selvän johdon, että vain ihme olisi pelastanut erän kotijoukkueelle. Erä Tutolle 18-25.
Pitkä tauko: Kahvia ja pullaa, kotijoukkueen pelaajille lisää laimeaa urheilujuomaa ja osalle jo vettä.
Petukka yrittää torjua Kutinlahden hyökkäyksen. Aleksi ja Tumppi valmiina puolustamaan.
Kolmas erä. Toisen erän kulmakivenä ollut lepsu syöttö oli saatava toimimaan kolmanteen erään. Myös oma vastaanotto oli saatava paremmin Jonnelle. No niin tehtiin. Puolin ja toisin oli hyvää pelaamista. Jonnen mukaan tulo paransi Tumpin pelaamista, joten eihän meidän muiden pelaajien tarvinnut kuin katsella Tumpin ylivoimaa verkolla. Onhan se Tumppi kova, mutta Jonne teki Tumpista taas astetta kovemman, Good job Jonne! Kolmas erä virahti viimeisille pisteille ja hitusen ylikin. Lopulta erä saatiin meille numeroin 36-34. Tuntui, että TuTon pelaajilla oli enemmän asiaa tuomareille, kuin toisilleen. Niin, olihan siellä muutamia epäselviä ja kyseenalaisia palloja… Joka tapauksessa tasainen hilleri erä. Yleisökin taisi viihtyä.
Neljäs erä. Heti erän alussa mentiin johtoon, joka sitten kestikin lähes koko erän. Oma syöttö ja vastaanotto olivat oikealla tasolla, joten erä taisi tulla melko helpolla meille. Vai meinasiko? Tilanteessa 23-15 on helppo lopettaa pelaaminen ja antaa lopun tulla vaan rullaillen Boltin tyyliin. Hymy kävi yleisöllä hyytymään, kun TuTo nousi pikkuhiljaa tilanteeseen 23-21. Meillä pelaajilla oli selvä taktiikka: Vähän siimaa ja sitten saalis ylös – Muutama piste kioskituottoa ajatellen ja yleisölle lentopalloa koko rahalla (lievää ironiaa havaittavissa). Loppu yskähdellen meille luvuin 25-23. Yleisö käy hurraamaan seisten, kultaiset pallot tippuvat katosta ja tuuletusrinki on valmis. Koko peli meille lukemin 3-1.
Jännittävä (?) tilanne 4. erässä.
Vaikka sporttidrinkit vaihtuivatkin kesken pelin pelkkään kirkkaaseen, moni ukko meillä sanoi, että oli kyllä kiva pelata: Vastustaja oli kova luu, oma peli kulki kutakuinkin hyvin, yleisöä oli reilusti paikalla ja pelihuumori kesti läpi matsin. Meidän joka ukko täytti paikkansa kentällä, eikä suuria heikkouksia pelistä löytynyt. Täydellinen peli ei tämä vielä ollut, mutta selvästi parempi, kuin runkosarjan matsit. Tästä on kiva jatkaa eteenpäin viikon päästä sunnuntaina pelattavaan matsiin Kerimäen liikuntahallilla. Vastaan asettuu Vaasan Kiisto. TERVETULOA!
Hmmmm, ja sitten palkitsemispallille:
rapiat 200 Saimaannorpan viiksikarvaa ansaitsee ehdottomasti kotiyleisö. Yleisöä oli tullut paikalle arviolta se 200. Yleisö jaksoi kannustaa etenkin joukkueen parhaimpina hetkinä. Yleisö tuo sen fiiliksen pelaamiseen, juuri tällaista tarvitaan. Eipä taida mikään muu 2-sarjan yleisö olla näin runsaslukuisesti paikalla, Kiitos!
4 Saimaannorpan viiksikarvaa saa Tumppi ja Taavetti. Kummallakin ukolla olkapää kävi kuumana koko pelin ajan. Tiukoissa paikoissa ei säästelty, vaan annettiin kunnolla kättä. Eipä tainnut TuTon pojat montaa hyökkäystä ylös saada. Myös syöttöpäässä molemmat onnistuivat vallan loistavasti. Hyvä Ukot!! Tumppi palkittiin myös Eastin parhaana pelaajana.
3 Saimaannorpan viiksikarvaa tulee pelihuumorille ja -asenteelle. Jaksettiin taistella iloisella ilmeellä ja leuka pystyssä läpi matsin. Välillä tuli hasardipalloja, mutta ei annettu niiden häiritä keskittymistä seuraavaan palloon. Tällä asenteella haastetaan mikä tahansa joukkue ja voidaan nousta vielä reilustakin takaa-ajosta erävoittoon – Tästä mie tykkään! Kiitos joka pelaajalle!
1 Saimaannorpan viiksikarvan ansaitsee Markku hyvin ohjelmoidusta reenijaksosta. Joka ukko on parantanut otteitaan tärkeiden pelien lähestyessä, eikä sellainen itsestään tapahdu. Hyvä Markku!
Markulla ja Immolla palaveri käynnissä.
1 Saimaannorpan viiksikarvan saa Aleksi hyvästä liberopelistä. Vaikka Aleksi itse sanoi, ettei ollut tyytyväinen omaan matsiin, niin hyvin pelasit. Aleksi taisteli joka pallossa loppuun asti, niin kuin liberon pitääkin! Wau Aleksi.
1 Saimaannorpan viiksikarvan saa kumpainen passari. Henryn panos ensimmäisissä erissä oli tärkeä. Henry pelasi varmaa passipeliä ja loisti syöttönurkkauksessa. Jonne tuli itsevarmana kentälle, ja pelasikin hyvän matsin. Hypäritkin toimivat. Hyvä Henry ja Jonne!
1 Saimaannorpan viiksikarvan pokkaa Immo. Immo pelasi 1., 2. ja 4.erän lopun. Vaihdosta ei välttämättä ole helppo tulla kentälle, mutta Immo nosti varmasti pallot passarille ja syötti siinä sivussa muutaman ässänkin. Jeah Immo.
1 Saimaannorpan viiksikarva menee Petulle. Petu pääsi/joutui hyökkäämään monesti vastapuolen ulottuvaa Kutinlahtea vastaan. Tästä huolimatta Petu raateli palloja kenttään hyvällä teholla. Tätä tarvitaan Petu!
1 Saimaannorpan viiksikarva tulee kahdelle muulle keskarille, eli Leeville ja Simolle. Kumpainenkin seurasi hyvin peliä vastapuolen passarin taitavasta käsittelystä huolimatta sekä pelasi hyvän syöttöpelin. Jappaa!
Ja lopuksi 0.696 osaa Saimaanorpan viiksikarvasta menee paparazzi Jussille. Oli kiva selata lähes 700 kuvaa läpi, joista ainakin 100 käsitteli pelikenkiä, mainoksia pelaajien takapuolessa tai Jeren lyhyen mallista tukkaa 🙂 Oikeasti, hyvin hoidettu homma.
Itelleni en taida Saimaannorpan viiksikarvoja jaeskella – riittänee nuo omat viiksi- ja partakarvat 🙂
#1
Itä-Savon juttua pelistä:
http://www.ita-savo.fi/urheilu/lentopallo/east-volley-nappasi-taisteluvoiton-tutosta-360362