Pelit Transformers-kiiltokuva kääreisiin ja rusetti valkoisesta nauhasta päälle; kansankielisesti kausi pakettiin siis.
Kauden alkaessa pelaajarosteri oli hieman vielä kysymysmerkki, sillä poislähtijöitä edelliskauden joukkueesta oli useampikin; Libero- Aleksi oli siirtynyt opiskelujen perässä Mikkeliin, Taavetti käsketti alaisia vihreissä (ei siinä puolueessa kuitenkaan), Hessi haki vaihtelua opiskeluihin Suomen rajojen ulkopuolella, Ilen olkapää oli kuntoutuksen alla (edelleen sama olkapää), Petu lähti nostamaan Hurmosta liigaan (uhkasi ja toteutti), Vesa piti lentopalloilusta muuten vaan huili vuoden, Immo ja Jupi lähtivät nostamaan Puijoa ykköseen (melkein, melkein), Jere innostui Tampereen murteesta ja Konsta kunnostautui nostamaan jonkun muun tiimin sakkokassaa. Eli olihan noita lähtijöitä!!! Kun tähän lisää sen, ettei kauden alkuun mennessä tiedetty yhtäkään ulkopuolelta joukkueeseen tulijaa, omien junioreiden lisäksi siis, tuntui pelaajamäärä aika laihalta. Sen verran pelaajia toki oli, että joukkue saatiin hyvin kasaan.
Kesä treenattiin Jaskan komennossa niin Kyrönniemen yleisurheilu- sekä biitsikentällä, Gymin punttitiloissa sekä vähän loppukesästä myös palloa pyöritellen sisätiloissa. Ensimmäinen joukkueen kunto mitattiin perinteisessä Linna-Volleyssä Tanhuvaarassa. Turnauksessa päästiin monipuolisesti pyörittämään joukkueen pelaajia ja etenkin uudet tulokkaat ja Eastin omat kasvatit Tuukka, Veeti, Tume ja Antsa pääsivät näyttämään omia taitojaan. Vaikka turnauksesta ei niinkään lähdetty hyvää sijoitusta hakemaan, vaan pyörittämään eri kuusikoita, niin siinä sivussa sitä näprättiin turnauksen hopeamitalit kaulaan. UGH!
Mr. Toijala syöttää!
Ennen alkusarjan alkua joukkue koki pienoisen yllärin saadessaan uuden pelaajan suoraan Toijalasta, Aallon Jeren. Yleispelaajia ei liikaa joukkuessa ollut, joten Jere otettiin avosylin vastaan. Joukkueen papereissa oli Jeren tultua yhteensä 13 pelaajaa: Jaska, Henry, Joel, Joonas, Simo, Veeti, Tume, Tuukka, Eetu, Antsa, Pölli, Nikke ja Jere.
Alkusarja eteni kutakuinkin niinkuin odotettiinkin: Muutama kova joukkue, Passarit ja Karpaasit, joiden kanssa pelattiin tasaväkisiä otteluita sekä muut vähän kevyemmät joukkueet, joista otettiin jokaisesta voitto kotiin, tosin välillä tehtiin oma peli hiukan hankalaksi. Alkusarjassa vain Passarit jäi meiltä voittamatta, vaikka kotiluolassa voitto oli jo lähellä. Alkusarja pelattiin jouluun mennessä altapois, ja sijoituksena yläjatkosarjaan edellyttämä kolmas sija.
Yläjatkosarjassa panosta oli riittämiin, sillä vain 2 parasta joukkuetta eteni 2.sarjan välieriin. Mukana oli alkusarjan kovien joukkueiden Karpaasien ja Passareiden lisäksi vielä superkova Sampo. Tosin eivät muutkaan joukkueet PaU, OsVa, Viewo ja HU heittopusseja missään nimessä ennakolta olleet. Toisen lohkon Sampo oli pelaajamateriaaliltaan todella kova pala ja meidän lohkon Passarit olivat olleet lähes ylivoimaisia alkulohkossa, joten jatkopaikka tuntui olevan enemmän kuin realistinen tavoite. ONNEKSI rosteriin saatiin edelliskauden pelaajia vahvistamaan joukkuetta: Taavi ja Hessi.
Heti ensimmäinen peli oli kuitenkin pienoinen ylläri, ainakin meille: Wievo vei meiltä kotisalista täydet 3 pistettä mukanaan 1-3 -tuloksella. Mitä ihmettä? Joulutauko oli treenattu ihan ok, mutta kovuus ja varmuus puuttuivat. GM Kautonen säikähti sen verran kovasti lopputulosta, että soitteli koko seuraavan viikon alun etsien niin Brasilian kuin Venäjän maaperät joukkueelle parhaimpia ja kovakätisimpiä ukkoja. Ja niinhän ne lopulta löytyikin- tosin hieman lähempää, Kuopiosta ja PuijoWolleysta. UGH, kovempia ukkoja ei muuten löydykään, Jupi ja Immo was back!
Vaikka seuraavat neljä peliä olivatkin vieraissa ja vaikka vastassa olivat kivenkovat Sampo, Passarit, HU ja OsVa, niin kyllä se joukkueen nousukiito alkoi. Neljästä vieraspelistä 11 pistettä – huikea suoritus ja siitä alkoikin joukkueen lento. Väliin sattui ikävä Karpaasit peli Outokummussa. Karpaasit hallitsi peliä mielin määrin ja pelin loppuun vielä ikävä loukki, kun Jupi loukkasi polvensa ja kauden pelit Jupin osalta pakettiin. Tämän pelin olisi voinut jättää pelaamatta! Ennen kolmea viimeistä peliä oli kahden jatkavan joukkueen selvitys vielä kesken; Sampo ja Karpaasit olivat todella vahvasti menossa kohti jatkopelejä, eikä pelkästään oma peli olisi riittänyt jatkopaikkaan. 3.viimeinen peli oli Parikkalassa PaU:ta vastaan. Peli meinasi mennä ihan kunnolla jännittämisen puolelle, kun välillä laskettiin jatkopaikkaan tarvittavat pisteetkin väärin. Varsinainen tunteiden vuoristorata-peli: Kaksi ensimmäistä erää täyttä onnellisuutta, kun oma peli kulki, eikä PaU:lle tullut onnistumisia. Kaksi seuraavaa erää synkissä ukkospilvissä, kun PaU kunnostautui omassa pelisssään. Täydellinen romahdus viidennen erän alkuun, kun laskettiin, ettei edes 3-2 voitto tuo meille jatkosarjaan mahdollisuuksia. MUTTA lopuksi riehakas voitontanssi, kun huomattiin pikku laskuvirhe ja jatkopaikan olevan vielä täysin mahdollinen.
Yläjatkosarja päättyi meidän osalta superkotiviikonloppuun. Kummastakin pelistä oli napattava täydet kolme pistettä, jotta jatkopaikka olisi meidän. Ja aivan niinkuin tällä kaudella muissakin matseissa, Easti on parhaimmillaan, kun on oikeasti panosta pelissä. Ja niin oltiin tälläkin kertaa: Ei annettu mitään saumoja HU ja Partiolle ja kummastakin pelistä poistuttiin 3-0 voittajina jälkilimuille.
Joonas ja Henkka nappaamassa Lukon kovimmalta pistemieheltä Järnvallilta torjuntaa.
Välierämatsi olikin sitten toisen jatkosarjan voittanutta Pälkäneen Luja-Lukkoa vastaan. Joukkue oli täysin tuntematon meille Ex-Easti passari Puolakkaa lukuunottamatta. Ja pitihän meidän tässä vaiheessa kautta ottaa pikku ässä hihasta ja kaivaa Sairasen Ile pelikentille. ”Ei kevättä ilman sarjapelejä”, sanoi Ile. Luja-Lukko kaatuikin kahden pelin yhteistuloksella 6-1. Sampo päätyi toisessa välieräparissa voittajaksi, joten 2.sarjan finaali olisi siis Sampo vastaan Easti.
Finaalissa Sampo oli niin kova, kuin sen pelaajaluettelo antoi ymmärtää. Etenkin Sampon hyökkäys oli niin sikavarmaa ja tehokasta, ettei yksikään kakkossarjajoukkue päässyt lähellekään tällä kaudella Sampon tasoa. Vaikka meidän keskitorjujat olivat päässeet dominoimaan montaa joukkuetta vastaan irtinostoista, ja miksei hyvistä nostoistakin, ei sama pätenyt Sampon Ankudovichia ja Leikasta kohtaan. Hyvä oli Sampon joukkue, joten ei jäänyt meillä selittelyille varaa.
Yhteenvetona kaudesta voi sanoa, että pienoista vuoristorataa oli pelien taso meidän joukkueen osalta. Kovia joukkueita vastaan pelattiin yleisesti hyviä pelejä, mutta ennalta vähän heikompien joukkuiden kanssa kynnettiin. Kovissa paikoissa oltiin pääsääntöisesti täyttä terästä ja viruttiin koviin suorituksiin. Onneksi etenkin yläjatkosarjassa kovia pelejä oli paljon – muutenhan sitä ei noin hyvin oltaisi pärjätty 🙂 Kausi oli sinäänsä aika pitkä, sillä meille kertyi kauden aikana yhteensä 32 ottelua – aika iso määrä 2-sarjaan.
Kokonaisuutena kausi oli selkeä menestys, vaikka nyt finaalissa tappio tulikin. Kauden alussa ei tavoitteet ihan näin korkealla valmentajakaksikolla olleet. Toki juuri kauden alussa sekä vuodenvaihteessa saadut vahvistukset toivat lisäryhtiä tekemiseen. Kaudesta superiso kiitos pelaajille! Oli taas huippukausi, niin tuloksellisesti, mutta myös yhteisen tekemisen ja joukkuehengen kannalta. Toki joka
Terpsi ja alkusarjan Partio pelin kulminaatiopiste, lihapiirakka.
joukkueessa on välillä pientä eripuraa, väsyneisyyttä ja harjoittelumotivaation puutetta, niinkuin meilläkin aika ajoittain. Päällimmäisenä mieleeni jäi kuitenkin hyvin toistensa kanssa toimeentulevat ja viihtyvät pelaajat, jotka kovissa paikoissa antoivat kaikkensa pelikentällä yhteisen menestymisen eteen. Nuoret pelaajat, Nikke, Tume, Tuukka, Veeti, Antsa, otettiin tiimiin hyvin mukaan, vaikka kuilu juniori- ja miestenpelien välillä voi olla iso niin harjoittelun, sitoutumisen sekä pelien kannalta – ja hyvinhän pojat kaudesta selvityivätkin. Myös ”vanhemmat” pelaajat Jere, Taavetti, Henry, Eetu, Immo, Jupi, Simo, Joel, Joonas, Ile ja Hessi ansaitsevat kiitoksen kaudesta! Ja ilman toista koutsia, Jaskaa, ei tämä homma olisi pyörinyt niin hyvin kuin se pyöri. Valmennukset ja pelitouhut hoidettiin hyvässä yhteisymmärryksessä – TÄNKS Jaska! GM Kautonen ja Jugi hoitelivat omat hommansa koko kauden ajan normaaliin tapaansa – mielettömän laadukkaasti nostamatta kuitenkaan itseensä jalustalla. Hoss Terpsi ja Jugi!
Erityiskiitos kaudesta kuuluu joukkueen taustaryhmälle, joka mahdollisti tasokkaat ottelutapahtumat kotimatseissa ja ylipäätänsä sen, että harjoittelulle ja peleille luotiin parhaat mahdolliset edellytykset. Myös kotiyleisö oli selkeästi 2-sarjan parasta, vetämättä yhtään asiassa kotiinpäin. Yleisökeskimäärässä moni, tai oikeastaan suurinosa, 1-sarjajoukkueistakin jäisi meille kakkoseksi. Koko joukkueen kumarrus Teille!
Nyt huuhdellaan vielä kauden viimeiset hikipisarat pois Itämeressä ja laitetaan kausi lopullisesti pakettiin. Hyviä muistoja jäi paljon niin pelikentiltä, reeneistä, bussimatkoilta, saunailloista ja muistakin yhteyksistä. Oli taas huippukausi! Ja oltiin muuten kovia!! Kiitti Ukot!
Mitä Iistimpää, sitä siistimpää!
Pölli-Koutsi
Kuvat Aleksi Mustonen, Mainostoimisto Hinku