Nyt on lähes viikko elelty kesälomilla lentopallotouhuista. Suurimmat tunteet on jo saatu häivetettyä tappiopelistä TuToa vastaan, joten voidaan käydä laittamaan kautta nippuun.
Kausi lähti hyvissä ajoin käyntiin kesäkuussa, kun joukkueen alustava kokoonpano saatiin selville. Edelliseltä kaudelta pois jäi joukkueen runkopelaajista passari-Jonne, pallontappaja-Tumppi ja allekirjoittanutkin lupasi pelata vasta kevätkaudella, jos tarve olisi.
Kesäkausi treenattiin ahkerasti Jaskan vetämillä fysiikkatreeneillä urheilukentällä sekä punttisalin puolella. Heinäkuun lopulla aloiteltiin pallotreenit. Kesätreenit näyttivät jo heti, että tämä joukkue oli sitoutunut treenaamaan hyvin yhdessä.
Ensimmäinen tasontestaus oli kotiturnauksessa Linna-Volleyssa. Pelaajia kierrätettiin peleissä ahkeraan, mutta tuntui, että pelin taso pysyi meillä aika hyvänä oli kentällä sitten kuka tahansa. Fysiikkatreenit olivat selvästi tehneet tehtävänsä, kun joka ukolle oli tullut 10 senttiä pomppua lisää ja lyönneissä ruuti oli kuivaa. Loppujen lopuksi sijoituttiin turnauksessa kolmanneksi.
Ennen runkosarjan alkua mietittiin Koutsi-J:n kanssa tavoitetta kaudelle. Päätettiin, että tehdään runkosarjaan omatavoitteensa ja jatkopeleihin omansa. Asetimme runkosarjan tavoitteeksi sijoittua 2 parhaan joukkueen. Kauden alussa tämä tavoite tuntui ainakin itsestäni aika haastavalle, mutta kuitenkin mahdolliselle tavoitteelle. Ajattelin, että mieluummin asetetaan tavoite hieman liian vaikeaksi saavuttaa, kuin liian helpoksi. Muiden joukkueiden rosterit tuntuivat olevan täynnä kovia pelimiehiä, kun taas meidän nuoren joukkueen pelaajat eivät olleet saaneet hirveästi pelikokemusta kovista peleistä edellisillä kausilla. Joukkueessa oli heti kesän jälkeen ringissä 14 pelaajaa: 2 passaria, 4 keskaria, 4 yp:tä, 2 hakkuria ja 2 liberoa, eli täydellinen kombinaatio pyöritellä treenejä.
Runkosarja alkoi ehkä hiukan nihkeästi PaU:ta vastaan 3-2 voitolla. Seuraavana vastassa oli selvä lohkon ennakkosuosikki Outokummun Karpaasit. Pienoisena yllärinä veimme ottelun nimiimme 3-1. Viimeistään tämä matsi näytti, että oikealla tiellä ollaan ja kova kausi on tulossa. Runkosarjassa kärsimme vain 2 tappiota: 3-2 tappio PaU:lla ja lohkovoiton varmituttua 3-0 tappio Nilsiälle. Runkosarjasta annoimmekin Koutsi-J:n kanssa pojille kiitettävän arvosanan. Treeneissä oli hyvä meno ja peleissä pisteitä kertyi lohkovoittoon asti.
Vähän ennen runkosarjan päättymistä 5 ukkoa lähti armeijaan kasvamaan pojasta mieheksi ja tämän lisäksi Jupi loukkasi peukkunsa leikkauskuntoon viimeisessä pelissä ennen Joulua. Jälkeenpäin on todettava, että 6 pelaajan puuttumisella oli yllättävänkin iso vaikutus treeneihin ja ehkä myös peleihin. Treeenien tempo muuttui, eikä yhdessä voitu harjoitella joukkuetaktisia asioita. Ja kyllä se armeijan fyysinen ja psyykkinen raskaus näkyi myös pojissa, kun monesti jo perjantaintreeneihin kerkesivät. Positiivisena asiana oli se, että puolustusvoimat myönsivät ahkeraan harjoitusvapaita viikonlopuille, joten ukot pääsivät kyllä viikonloppuisin peleihin. Osalla pelaajista armeijassa vietetty viikko näkyi selvästi pelisuorituksissa, toisilla taas vähemmän. Joka ukolle on kuitenkin annettava iso peukku siitä, että turhia marinoita ei väsymyksestä johtuen liiemmin kuultu, ensimmäisiä viikonloppuja lukuunottamatta, ja yrittäminen peleissä oli parasta A-luokkaa. HOSS!
Ensimmäisen pudotuspelikierroksen pääsimme skippaamaan lohkon ykkössijan vuoksi. Seuraavaksi vuoroon astuivat Puijo Wolley ja Parikkalan Urheiljat. Puijon hoitelimme suoraan 2-0 ja PaU:n pidemmän kaavan kautta 2-1. Viimeiseksi vastaan asettui suoraan runkosarjasta välieriin selvinnyt TuTo. Paperilla TuTo oli jättiläinen meitä vastaan (yli 1300 tai jotain sinnepäin liigamatsia TuTon pelaajilla). Ensimmäisessä kotiottelussa nitistimme TuTon kuitenkin lukemin 3-1. Seuraavat kaksi osaottelua Turussa otimme kuokkaan 3-0 ja 3-1. TuTon kaltaista kokenutta ja kovaa vastustajaa vastaan kotietu olisi ollut ehdoton, jos olisimme halunneet päästä jatkoon. Emme me huonosti vieraissa pelanneet, mutta se pieni etu aina kotijoukkueella on. Mitä olen pelejä seuraillut, koen, että TuTo oli selvästi 2-sarjan kovin joukkue, joten ei huonolle missään nimessä hävitty. Kahta muuta neljän joukossa olevaa joukkuetta emme päässeet kertaakaan kohtaamaan, siis NaPaa ja Loimaan Jankkoa. Sinäänsä jännä ratkaista kaksi parasta jotka menevät suoraan 1-sarjaan, kun ei päästä kohtaamaan kuin yksi joukkue neljästä parhaasta, ja kun neljän parhaimman rankingjärjestys ja samalla kotietu määräytyy oman lohkon eräsuhteiden perusteella. Mielestäni meidän runkosarjan lohko oli tänä vuonna hyvätasoinen ja tasainen. Siitä kertoo sekin, että 2 ja 3 lohkon pelatessa ensimmäinen pudotupelikierros (7 peliä), ainoastaan NaPa pääsi jatkamaan toisen joukkueen lohkoista jatkoon, kun meidän lohkon joukkueista 6 pääsi jatkoon.
Pudotuspeleihin tavoitteeksi olimme koko joukkueen kanssa asettaneet ”päätyyn asti menon”. Alkukaudesta tämä tavoite olisi tuntunut aivan liian kovalta. Oma peli kävi kuitenkin rullaamaan aika nätisti heti kauden alusta alkaen ja ehkä siinä vähän nälkä kasvoi syödessä tavoitteiden suhteen. Vaikka loppukauden tavoitteeseen ei päästykään, koin että kausi kokonaisuutena oli todella hyvä suoritus meiltä. Kehityimme joukkueena ja pelaajat yksilöinä menivät taas aimo harppauksen eteenpäin – Ajoittain pelit näyttivät jo tasokkaalta lentopallolta.
Itselleni kaudesta jäi todella positiivinen fiilis. Ennenkaikkea se johtuu pelaajista. Kesätreenikaudesta alkaen joka pelaaja oli täydellä treeneissä mukana. Harjoituksissa tehtiin juuri niitä asioita, joita valmentajat halusivat, eikä vastaansanomisia ollut (kuin ehkä muutamia silloin tällöin), ja jokainen oli positiivisella asenteella luomassa hyvää joukkuehenkeä. Jos erimielisyyksiä tuli, ne pystyttiin ratkomaan hyvässä hengessä. Pelaajien hyvä sitoutuminen treeneihin mahdollisti tuloksellisesti hyvän kauden. Ja tottakai oli hienoa, tai oikeastaan parasta, seurata, kun moni ukko kehittyi todella paljon kauden aikana. Hyvä ukot, oon ylypee teistä!
Ja jos pelaajat oli parasta A-luokkaa, niin samaa mieltä olen kyllä taustajoukoista. Taustajoukot teki mielettömän duunin ihan kauden alusta loppuun asti. Enpä jaksa uskoa, että yhdelläkään 2-sarja joukkueella ja harvalla 1-sarja joukkueellakin on näin hyvin toimivaa taustatiimiä. Jokainen pelitapahtuma oli hyvin järjestetty, ja jos jokin toive meillä koutseilla oli, niin se kyllä toteutettiin. Hyvänä esimerkkinä on myös viimoiset pelit TuToa vastaan, kun joukkueelle järjestettiin paras mahdollinen valmistautuminen peleihin hotelliyöpymisineen ja aamutreeneineen. Suuren suuri kiitos kaikille niille taustajoukoille kioskintädeistä sponsoreiden kerääjiin. Yhtenä tärkeänä lenkkinä tietty oli loistava kotiyleisö. Jälkimmäisessa Parikkala pelissä huikeat 400 katsojaa. Wau!
Tässä vielä muutamia ajatuksia ja muistoja pelaajista:
Konsta: Joukkueen ehdoton sakkomaisteri. Ilman Konstaa jäisi kyllä päätösreissu tekemättä. Bravuurina Konstalla oli aamulla nukkuminen vähän liiankin pitkään ja pelikamojen hukkaaminen. Parhaimmillaan Konstalla taisi olla 3 pelihousut, joista yhdet oli treeneissä jalassa, yhdet kasarmilla ja yhdet kotona – Niin ja vain yhdet niistä oli Könden omat.
Hessiä yritettiin opettaa savolaisiin tapoihin koko kauden ajan, ja hyvinhän se Hessi joukkoon sulautui. Kai se Hessi toipui ukkojen pizzakäynneistä aamuhämärissä samoin kuin ukot Hessin pianon kantelusta. Go Hessi!
Aleksi keskiviikon Tanhuvaaran treenit ja Aleksin yöllisten ”bingovoittojen” tivaaminen jäi ehdottomasti mieleen. Loppukaudesta kävi voittoja napsahtelemaan 😉 Pelikentällä (sen mitä töistä kerkiää) Aleksi on edelleen Aleksi – jalat käyvät Tripaloskin tahtiin.
Ile Mitä olisivat perjantain reenit ilman Ileä katsomossa syömässä kolmioleipää, sipsejä tai muuta herkkua? Ile pääsi pudotuspeleihin näyttämään omille ukoille minkälaista on ainakin 1-sarjatasoinen liberopeli. Kova ukko! Harmi, ettei tervehtynyt kunnolla pelikuntoon. Joukkueen kovin tuulettaja – se oli vitsi!
Petu on ehkä nöyrin treenaja koko porukasta. Armeija tosin väsytti Petun keskitorjujan askelmerkkejä jonkin verran, mutta loistava tulevaisuus on tulevina kausina edessä. Go Petu!
Simossa on hirveästi potentiaalia, jota ei tänä vuonna saatu vielä kaikkea esiin. Ehkä jo ensi kaudella Simo leimahtaa täyteen liekkiin! Ja jos etsit yhtä salaperäistä hymyä kuin Mona Lisalla, niin vilkaiseppa Simoa voitetun pisteen jälkeen.
Leevi Vesasta jäi päällimmäisenä mieleen saunaillan loukki ja Kanarian reissut (montako niitä oli?). Loppukaudesta Vesa erikoistui vastustajan nostajien painajaiseksi naputtamalla useamman ässän per peli.
Joonas,aka moottoriturpa, aka puhuva pää. Kun Joonas saatiin riveihin loppukaudesta, huomattiin, että on parempi pitää mies kentällä, kuin vaihdossa: Ei kukaan jaksanut Joonaksen juttuja vaihdossa kuunnella koko pelin ajan 🙂 Jos ei Joonas puhunut punttisalijuttuja tai aamulla näkemästään luontodokumentista, oli Joonas tavoittamattomassa johdossa! Go Joonas! Vitsit vitseinä: Joonas oli loistovireessä pudotuspeleissä – kova vahvistus joukkueeseen. Niin ja koodauksesta tuttu lauseke kaikkiin joukkuelähtöihin: IF Joonas, THEN kaikki.
Joel Jojelin kausi taisi huipentua Barcelona-Chelsea matsiin, vaikka tappio sieltä suosikkijoukkueelle tulikin. Joel ei paljon päässyt kaudella pelaamaan, mutta mieleen jäi eritoten peli, jossa Joel täysin kyykytti eka erässä Sampoa. Joel oli ennenkaikkea tärkeä osa treeniporukkaa. Niin ja korjataan vielä tuo koodauslauseke: IF Joonas AND Joel, THEN kaikki 🙂 Sakkokassa kumartaa.
Immo Ehdoton mvp etenkin runkosarjassa. Immo oli aina tasaisen varma reeneissä ja peleissä vielä yhden pykälän kovempi.
Immo valmiina nostoon. Kuva Aleksi Mustonen, Hinku.
Loppukaudesta Immo pääsi hauskuuttamaan öljytyillä lanteillaan ja flossauksella. ”Se on soitellaa!”
Eetu meni fysiikassa ainakin 2 vuotta eteenpäin kesänaikana. Isänsäkaltainen rauhallinen otus, joka jäi aina painissa Jaskan alle 🙂 Alkukausi ennen armeijaa oli Eetulle nousujohteista: rohkeutta tuli hyökkäyksiin ja syöttöön tuli aikamoinen paine.
Jussista jäi mieleen jäätävä sisääntulo heti kun sormiloukin jäljiltä pelaamaan pääsi. Reilu 2 kuukauden poissolo ja treenaamattomuus tuskin näkyi tekemisessä. Ei tainnut tällä kaudella tehdä tissi-ojentaja-pumppitreenejä useastikaan, kun oli räjähtävässä kunnossa läpi kauden 🙂
Jaska Jaska toimi siis toisena koutsina, mutta myös pelaajana. Jaskan kanssa oli kyllä leppoisaa tehdä hommia. Osattiin ottaa asiat sopivalla vakavuudella ja oltiin asioista lähes aina samaa mieltä. Loisto tyyppi! Ja jos joku oli varmaa, niin se, että ainakin yhdet sakkoeurot kerättiin joka matkalta Jaskalta hattupäässä syömisestä. Niin ja yhden ohjeen annan meidän lentopallokeisarille: Laske ne pallot 🙂
Taavetti Taavetti pelasti monta peliä kovalla hakkuripelillään. Ehdoton joukkuehengen luoja treeneissä ja pelimatkoilla. Harmi, että armeija sotki vähän loppukauden tatsia. Ja lopppun vielä kova fakta Taavista: Suomen notkein lentopalloilija(?)
Jere Takuuvarmaa passia läpi kauden, vaikka sairastikin loppukaudesta keuhkokuumeen, angiinan, flunssan, pääkivun, kuumeen ja mitä näitä nyt oli sekä loukkasi nilkkansa lasten leikeissä. Niin ja joukkueen pisin pelaaja, ottelumainosten mukaan.
Henkka oli kyllä joukkueen aivot. Fiksua pelaamista koko kauden ajan. Sen verran tasainen oli Jeren kanssa, että oli aikamoinen miettiminen kumman heittää laatikkoon kussakin pelissä.
Terppi alias ISO-T. Välillä terveellisemmät elämäntavat laittoi ukon kävelemään pitkiäkin matkoja ja imeskelemään Rainbown imeskelykarkkeja (ne ei muuten loppunut ikinä!), mutta siitäkin huolimatta kaikki hommat hoitui 10+ arvoisesti, vaikka epäilijöitä esim. tilastoiden oikeellisuudessa usein olikin. ”Otettaaha raaahallisesti!”
Jugi Jugi veisteli tälläkin kaudella aikamoiset peliliemet joka peliin. Juomien lisäksi Jugi tsemppasi joukkuetta joka pelissä parempiin suorituksiin. Donkki voittopelin jälkeen Puijon kotiluolassa ikuistettiin Pöllin aivokuoren lisäksi Eastin nettisivuille, käy vielä tsekkaa.”…Muistakaa et tärkein osa jengii on huoltaja!”’
Ensi kaudeksi moni ukko siirtyy opiskelemaan ja töihin muille maille, joten samalla kokoonpanolla ei missään nimessä ensi kaudella palloilla. Jatkakaa ukot pelailua, ja tulkaa kahta kovempana kotikunnille muutaman vuoden kuluttua 🙂
Oli huippu kausi – oltiin kovia ja jäi paljon hyviä muistoja! Nautin täysillä tehdä hommia teidän kanssa! Kiitti ukot! HOSS!
Näihin tunnelmiin, Pölli-Koutsi