Se olis taas yksi lentopallokausi takana ja aika paketoida homma kasaan. Paljon mahtuu asioita noin kahdeksaan kuukauteen, mutta päällimmäisenä nyt mielessä on kiitollisuus. Reilu viikko sitten hävityn kultaisen erän jälkeen fiilikset oli melko erilaiset. Pettymys oli melkoinen ja harmitus tapissa. Mennään ensimmäisenä hieman taaksepäin ja palataan tähän kauteen tuota pikaa.
East Volley nousi ykkössarjaan kaudelle 2019-2020. Heti ensimmäisellä kaudella runkosarjan kuudes sija. Pudotuspeleissä vastaan Murikat, 3-2 vierasvoitto ja välieräpaikka katkolla kotiyleisön edessä. Noh, sitten tuli korona ja kausi loppui ensimmäisen pudotuspelin jälkeen.
Kaudella 20-21 East sijoittui runkosarjassa kymmeneksi, eikä savonlinnalainen lentopalloyleisö päässyt vieläkään nauttimaan pudotuspelitunnelmasta.
Kaudella 21-22 pudotuspelipaikka heltisi, runkosarjasijoitus oli seitsemäs. Vastaan asettui kivikova Kyky-Betset, joka marssi meijän yli ja lopulta aina Mestaruusliigaan asti. Nyt päästiin jo pelaamaan pudotuspelejä kotiyleisön eteen. Tosin Tanhuvaarassa ja ainoastaan yhden pelin verran.
Nyt neljännellä kaudella ykkössarjassa ns. uuden East Volleyn tulemisen jälkeen myö napattiin runkosarjassa kakkospaikka. Puolivälierissä voitettiin Isku 2-0. Välierissä hävittiin Oulun Kiskolle (otteluvoitot 1-1) kultaisessa erässä ja finaalipaikka jäi harmittavan lähelle. Lopputulos ykkössarjan 3. sija, ei huono.
Mitkä asiat on ollu kaikkein hienointa tässä matkassa?
Ensinnäkin Savonlinna on osoittanut, että se on Lentopallokaupunki (isolla L-kirjaimella). Yleisö on ottanut joukkueen hienosti omakseen, tukenut ja kannustanut koko matkan aikana. Tällä kaudella lyötiin melko kovat lukemat pöytään: runkosarjassa keskiarvo 255 katsojaa ja pudotuspeleissä 400. Välierää oli seuraamassa 411 katsojaa, se on upea määrä ja tunnelma hallissa oli sen mukainen. Kiitos jokaisella katsojalla, teidän takia tätä pelihommaa jaksaa tehdä!
Seuran toimintaa on kehitetty maltillisesti, mutta päämäärätietoisesti. Joukkueen takana on äärettömän hieno johtoryhmä, talkooporukka ja yhteistyökumppanien verkko. Ilman teitä ei ois meitä. Seura otti tällä kaudella pelillisesti jälleen yhden askeleen eteenpäin. Mitä tulevaisuus tuo tullessaan? Se selvinnee myöhemmin. Presidentti Mäkinen ja GM Kautonen lähtee ensimmäiselle ulkomaan scouttimatkalle vappuviikolla.
East-kasvattien määrä joukkueessa. Täällä on tehty (ja tehdään koko ajan) laadukasta juniorityötä, siitä osoituksena 9/13 tällä kaudella pelanneista pelureista on oman seuran juniorirummun läpikäyneitä tuotoksia. Helkala oli siinä rajoilla, mutta hääkin liittyi Eastin riveihin C-juniorina. Myö toimitaan esikuvina nykyisille junioreille ja toivottavasti pidetään heidän lentopalloliekkiä yllä. Oli hienoa nähdä, että paljon junnuja oli seuraamassa otteluita. Nuorissa on tulevaisuus.
Kausi 22-23
Syksyllä asetettiin joukkueen kesken tavoitteeksi runkosarjassa sijoittuminen neljän parhaan joukkoon, että saadaan kotietu ainakin pudotuspelien ensimmäiselle kierrokselle. Se myö saavutettiin. 16 ottelua, 12 voittoa ja kakkospaikka.
Nälkä kasvaa syödessä ja ennen pudotuspelejä asetettiin uusi tavoite pudotuspeleihin. Runkosarjan kakkossija, kaikki alapuolella olevat joukkueet oltiin voitettu ainakin kertaalleen = totta kai tavoitteeksi asetettiin finaalipaikka. Enkä usko, että kukaan asettaa tavoitteeksi hopeaa. Eli tavoitteeksi laitettiin äärimmäisen kova tavoite: ykkössarjan mestaruus.
Siihen ei meillä paukut riittäny vielä tänä vuonna, mutta minun mielestä tavoitteiden täytyy olla kovia. ”Aim for the moon. If you miss, you´ll land among the stars. -Mamatha Gandhi” -Teemu Silventoinen
Pudotuspeleissä kupletti on selkeä: voitolla jatkoon, tappiolla kausi pakettiin. Raaka meno. Entistä raaempaa on se, että ratkaisu saatetaan hakea kultaisesta erästä. Myö pelattiin Kiskoa vastaan hurmokselliset 2,5 erää, eikä annettu kaverille yhtään siimaa. Kolmannen erän lopussa hieman pääsi Kiskokin kiinni ideasta. Kultaisessa erässä startti oli meiltä hyvä, mutta sitten Kiskolla onnistui kaikki. Torjunta vaimensi hyvin meidän hyökkäykset, puolustuksissa oli laatua, passarit löysivät kuumat hyökkääjät. Hurmoksellinen peli oli siirtynyt täysin toiselle puolen verkkoa. Kisko vei ja nappasi finaalipaikan meijän nenän edestä. Olipa karu tapa lopettaa kausi.
Mutta mitä huomioita allekirjoittaneelta kaudesta ja pudotuspeleistä:
Lentopallo herättää edelleen paljon tunteita, joten sitä on aika mukava edelleen pelata. On se aika helvetin siistiä pelata 400-päisen kotiyleisön edessä ja nauttia onnistumisista ja tunnelmasta. Toki kääntöpuolena on se, että epäonnistumisien ja tappion hetkellä tuntuu aika helvetin pahalta. Jos millään ei olisi mittään väliä, niin turhahan sitä ois pelata. Urheiluun kuuluu em. molemmat puolet.
En todennäköisesti pelaisi lentopalloa, jos meijän kotipeleissä kävis 50 katsojaa ja meno olis kuin hartaustilaisuudessa. Joka kerta on äärettömän mukava ja helppo tulla pelaamaan kotiotteluihin, kun tietää, että siellä odottaa upea kotiyleisö. On tosi helppo virittäytyä pelifiilikseen.
Seura ja seuran taustat hoitivat oman tonttinsa arvosanalla 10+. Ei paljoa tarvinnu pelaajien murehtia muusta kuin että on ajoissa hallilla treeneissä ja oikeaan aikaan bussipysäkillä ennen peliretkeä. Jopa GM Kautonen saa kaudesta puhtaat paperit, vaikka muutamaan otteeseen Tero antoikin syyn lievään kuittailuun!
Raamit on kunnossa savonlinnalaiselle lentopallolle, ja se on tässä vaiheessa tärkeintä. Menestys tulee aikanaan. Innolla sitä kohti. KIITOS kaikille tukijoille, faneille, talkoolaisille, upeille pallopojille ja -tytöille sekä muille tahoille tästä kaudesta. Oli jälleen aika siistiä pelailla lentosenpalloa, kiitos.
Avoin kirje Lentopalloliitolle
Pienen avoimen kirjeen/viestin laitan liiton suuntaan. Pudotuspelit on kuitenkin se minkä takia pelataan pitkä kausi. Panospelit on niin pelaajille kuin yleisölle mukavia tapahtumia. Se, että runkosarjan 18 ottelua hakataan aikavälille noin loka-helmikuu (23 viikkoa) ja pudotuspelit 2 ottelua / viikonloppu, on melko käsittämätöntä. Meillä oli syyskauden aikana kolme vapaata viikonloppua, joulutauko oli kuukauden mittainen ja keväällä kolme vapaata viikonloppua.
Olisikohan mahdollista pelata runkosarja hieman napakammin ja jättää pudotuspeleille hieman enemmän aikaa? Pelirytmi voisi olla sama, kun nyt pelattavissa finaaleissa. Kaksi viikonloppua, kaksi otteluvoittoa vaaditaan, tarvittaessa jälkimmäisenä sunnuntaina pelataan kolmas ottelu. Mahdollisesti yksi ottelutapahtuma lisää per sarja. Enkä pitäisi vääryytenä, jos mestaruuteen vaadittaisiin kolme voittoa. Nytkin Kisko veti ensimmäiseen finaaliin Ouluhalliin melkein 800 katsojaa. Kyllä nyt semmoisia otteluita pelaajat pelaa mieluummin, kun runkosarjaa marraskuisena iltana ala-asteen jumppasalissa Alajärven Humppilaa vastaan 45 katsojan edessä.
Nykyisessä mallissa urheilullisuus ei välttämättä ole keskeisimmässä roolissa. Lauantaina pelataan myöhään illalla, ottelun jälkeen saatetaan matkustaa 500 kilometriä, olla kolmelta yöllä kotona ja noin 12 tunnin päästä pitäisi pelata kauden tärkein peli. Ei ehkä kaikista paras malli, ainakaan allekirjoittaneen mielestä. Eikä parane olla kuumeessa yhtenä viikonloppuna, kun saattaa jäädä pudotuspelit välistä. Toki nykyisellä mallillakin saadaan selville kuka etenee jatkoon, siitä ei ole kiistäminen. Mutta hento kuiskaus liiton suuntaan, että muutokset otettaisiin innolla vastaan!
Kiitos kaudesta koko East Volleyn puolesta,
Teemu Silventoinen #8