VaLePa- EV 2-3 (15-25, 18-25, 25-17, 25-13, 18-20)
Lempo-Volley – EV 3-1 (25-20, 22-25, 25-15, 25-14)
Pitkän joululoman jälkeen oli aika palata sarjapelien kimppuun. Loma käytettiin aika pitkälti kipeytyneiden nivelten parantelemiseen, omatoimiseen punttien kilistelyyn ja kinkun syöntiin. Yhteislajireenit polkaistiin kunnolla käyntiin peliviikon alussa. Reeniviikon päätteeksi oli luvassa tuplavieraskiertue Tampereen lähimaastoon, Sastamalaan ValePa:n sekä Lempäälään Lempon kiusaksi.
Lähtö peliin ei sujunut mitenkään mallikkaaksi, kun jo puolessa välissä matkaa Teemu tuli jo hyvinkin kalpeana siihen kuskin viereen matkanjohtajan paikalle katselemaan maisemia. Vatsanvääntöihin ei edes joukkueen huoltaja Jugilla ollut sen kovempia droppeja, joten pahasti näytti siltä, ettei Teemua pelikentällä näkyisi. Alkulämmittelyjen timmellyksessä selvisi ettei Teemu ole läheskään pelikuntoinen, muttei myöskään liberomme Jere ollut pysynyt normaalilämmöissä parin buranan voimilla, ja kaikenlisäksi Veetikin sai juosta aika tiheään erin ja kaikkien muiden taukojen aikana vessassa. No olihan meillä ukkoja vielä reservissä.
Seitsikkoon Tumppi, Jonne, Ile, Titus, Pitkä-Eetu, Jaska ja liberoimaan huonosta olostaan huolimatta Jere. Niin ja tarkkasilmäinen lukija pyöräytti jo ainakin kahdesti silmänsä – Ile normi-pelipaidassa? Kyllä! Ilen käsi on ollut ns. särki lähes 3 vuotta, joten kyllä tätä Moinsalmen ihmettä on jo odotettukin verkkokierroksille. UGH!
2 Ekaa erää pelattiin ihan mallikkaasti: Pallo nousi Jonnelle noin 50% varmuudella ja palloa tapettiin laajalla rintamalla. Eniten tasajalkahyppytuuletuksia joukkueelle aiheutti kuitenkin Ilen ensimmäiset sarjapisteet 4-paikan lyönneillä. Erät meille 15-25 ja 18-25.
3- ja 4-erä olivatkin sitten synkkää meidän pelin osalta. VaLePa paransi etenkin omaa nosto- ja hyökkäyspeliään, kun taas oma peli huononi vastaanottoa lukuunottamatta. Edes Daven, Veetin, Henkan ja Simon – niin, Simo on siirtynyt kurkkusalaateista Eastin peliasuun – käynti kentällä, ei tuottanut toivottua tulosta. Välillä tuntui, ettei mikään onnistu, vaikka mitä tehtiin. Erät VaLePalle 25-17 ja 25-13.
Ratkaiseva 5- erä oli tiukasti jo menossa Valepalle. Tilanteessa 14-11 VaLePa oli jo nappaamassa pelistä 2 pojoa, mutta mutta… Tähän väliin pakko kertoa faktaa VaLePa:n peleistä: 13 pelattua peliä,5 erän pelejä huikeat 7 kappaletta, joista vain yksi voitto – ja siis VaLePan ainoa voitto. Oliko siis VaLePa murtamassa 5 erän tappiotaikaa? No lähellä se oli. Sairas-Ile show nimittäin alkoi: Ile torjui ja hyökkäsi pallot laidasta kenttään. Ratkaiseva erä meille 18-20.
Kolmea pistettä ehdottomasti VaLePalta lähdettiin hakemaan. 2 Pistettä oli kuitenkin ihan ok, sillä 5.erän VaLePan johto oli niin vankka, että pitkään näytti siltä, että 1piste kourassa lähdetään tästä pelistä. VaLePalla oli nuori joukkue, jolla on paljon potentiaalia pelikokemuksen myötä.
Kahden sarjapisteen voimin jatkettiin iltapizzoille ja yöpymään.
Seuraavana päivänä vastassa oli sarjan kärkijoukkue Lempo. Veeti ja Jere olivat saaneet oloaan hitusen paremmaksi edellisestä päivästä, mutta Teemun pelikunto oli vielä kysymysmerkki alkulämppälyönteihin asti. Teemu epäröiden sanoi haluavansa kokeilla, joten laatikkoon hänen lisäkseen Ile, Tumppi, Jonne, Eetu, Jaska ja liberoimaan Jere.
1. ja 2. erä eteni tasaisissa merkeissä. Meidän pelissä etenkin syöttö ja vastaanotto oli kuosissaaan, joten Jonne pääsi jakamaan passia tasapuolisesti joukkueen kesken. Näissä erissä saatiin Lempon laitaukkoja jollain lailla pihteihin. Torjuntoja ei montaa tullut, mutta vaimennuksilla ja puolustuksilla saatiin pidettyä pallo hengissä. 1. erä kulminoitui Lempon Rantasen syöttövuoroon. 15-15 tasaisesta alusta tilanne oli yhtä äkkiä 19-15 Lempolle. Tätä eroa emme saaneet missään vaiheessa kurottua kiinni ja erä Lempolle 25-20. Toisessa erässä hyökkäyksemme parani ensimmäiseen erään verrattuna, jonka johdosta hallitsimme erän loppua. Erä meille 22-25.
Pitkällä tauolla tai oikeastaan heti pelin alussa tavoitteena oli, ettei yksikään erä olisi meidän osalta vain pikku pöräys, vaan jokaisessa erässä annetaan kaikkemme alusta loppuun. Vastaanotto toimi koko pelin ajan todella hyvin (lähemmäs 70%), kahdessa viimeisessä erässä ajoittain jopa paremmin kuin kahdessa ensimmäisessä erässä, mutta siitä huolimatta saimme kasaan vain 15 ja 14 pistettä. Lempo ei sinäänsä parantanut omaa peliään, vaan jostain syystä meille taas tuli lähes täydellinen romahtaminen, meidän hyökkäyspelistämme vain yksinkertaisesti tuli tehotonta ja virhealttiimpaa. Ainostaan Teemu jaksoi painaa aamupalan 1 kananmunan ja 2 pekonisiivun voimin tehokkaasti pelin alusta loppuun – huikea suoritus.
No olihan se Lempo hyvä. Perusvarmaa tekemistä joka osa-alueella. Etenkin Lempon keskihyökkäykset olivat meille myrkkyä, ja tuli sieltä tulitukea muiltakin paikoilta. Harmittaa, että viimeiset kaksi erää ei meidän pelin osalta tarjonnut sen enempää haastetta sarjakärjelle. Parhaimpina pelissä palkittiin meiltä Teemu ja Lempolta Tomi Rumpunen. Kumpainenkin pelasi vahvan hihapelin, hyökkäsi räväkästi nelosesta sekä paipista ja vielä syötti kovaa hypäriä.
Vieraskiertueelta jäi käteen 2 pistettä. Hieman enempää lähdettiin hakemaan, mutta onhan tässä vielä pelejä jäljellä. Ehdotonta priimaa viikonloppuna oli Jeren liberopelaaminen osittain kipeänäkin, Ilen pelaaminen tehokkaasti kumpanakin päivänä ja Teemun terhistäytyminen Lempo peliin. Vastaanotto ja puolustaminen olivat hyvällä mallilla, kun taas pannukakkuerät (VaLePa pelissä 3 ja 4 erä, Lempo pelissä 3 ja 4 erä) tulisi meidän saada ehdottomasti karsittua tulevissa peleissä. Ensi viikonloppuna huilaamme peleistä, joten reenaamiseen jää hyvin aikaa ennen kotimatsia Sampoa vastaan.
Koutsi A