Peliraportti EV-Isku 17.10.
Nyt on muutama yö takana tappiopelistä Iskua vastaan, joten ehkä suurimmat tunnemyrskyt ovat tasaantuneet ja on aika raapustaa vähän ajatuksia pelistä. Peli päättyi siis ex-Iistiläisen, Vuoren kokoisen Tiituksen johtamana Iskun 3-0 voittoon. Tiituksen loistopeli tai Iskun selvä voitto ei tehnyt tappiosta niin karvasta, vaan kyllä syynä oli se, ettei oma peli kestänyt kasassa kokonaista erää, saati sitten kolmea. Mutta palataanpa tarinassa alkulähteille.
Isku oli aloittanut vakuuttavasti kauden 4 pisteellä: tiukka 2-3 tappio Kyyjärvestä kotona sekä selkeä 3-0 voitto vieraissa Nurmosta. Meillä oli viimeisimpänä takana avausvoittomme 3-2 voitto Pielavedestä, joten tiukkaa vääntöä oli odotettavissa.
Edellisessä Sampo matsissa oli paikan päällä alle 100 katsojaa, joka on Iistin mittapuussa todella vähäinen. Odotettavissa kuitenkin oli, että Tiituksen vierailu Savonlinnassa toisi paikallesuuremmat katsojämäärät kaikesta koronasta ja loistavasta ulkoilusäästä huolimatta. En tiedä oliko tämä se syy, joku voisi epäillä, mutta hieman korotusta katsojamäärään oli kuitenkin tullut. Tyhjältä se katsomo kuitenkin näytti 🙁 Ylipäätänsä järjestelyt turvaväleineen ja maskeineen näytti toimivan todella hyvin, joten kyllä sinne katsomoon uskaltaa tulla jatkossakin.
Treeniviikko toi sinänsä huonoja uutisia, kun Ilen reisiloukki ei näyttänyt parantumisen merkkejä ja Jupikin oli hieman loukannut itseään edellisessä pelissä. Hieman siipirikkoisena matsiin jouduttiin siis lähtemään. Avaukseen meiltä Riku, Eetu, Veeti, Simo, Leevi, Dave ja liberoimaan Ime. Alku alkoi ihan lupaavasti Veetin ja Daven paukutellessa palloja kenttään ja puolustuksen noukkiessa palloja peliin. Noin 10 pisteen kantturoissa tuli kuitenkin hieman vaikeampi vaihe meille, kun sekä vastaanotto ja hyökkäys kävivät hieman sakkaamaan. Toijalan ihme, Aallon Jere, oli saatu houkuteltua pelikohtaisella sopparilla mukaan jengiin, muttei edes Jeren kentällemeno tai Henryn vaihto passariksi tuonut riittävää boostia tekemiseen. Ensimmäinen erä aika selkein numeroin Iskulle.
Toinen erä eteni samoissa merkeissä: Iskun ei tarvinnut esittää kummoisia, kun oma hyökkäys oli hiukan tehotonta, virheiden määrä oli suuuri ja turhautuneisuus oli hieman läsnä koko ajan. Lopun pikku kiri tasoitti hieman eränumeroita luvuiksi 22-25.
Kolmannen erän alkuun päästettiin Henkka passariksi ja muutamien pelattujen pallojen jälkeen Jaska yp:n tontille. Kolmas erä olikin taisteluilmeeltään paras kaikista kolmesta. Tasatahtia edettiin aivan erän loppuun 22-22 tilanteeseen. Iskun selkeästi kovimman syömähampaan, hakkuri Korhosen, pari pistettä ja pari omaa virhettä, niin erän loppu Iskulle 25-23. Tässä erässä oltiin selkeimmin pelissä mukana, eikä olisi tehnyt pahaa ottaa vaikka erä Iskulta – Siitähän se peli olisi meille luultavasti kääntynytkin…
Jäi harmittamaan kyllä pelin jälkeen. Ei niinkään se, että tappio tuli – vaikka toki se aina keljuttaa – vaan oman pelin ailahtelevaisuus ja se ettei päästy sille tasolle, millä pystytään pelaamaan. Valonpilkahduksia oman pelin toimivuudesta on näkynyt joka pelissä, mutta vielä on syytä treenailla jokkuepeli kasaan. Tasaisimmin meidän joukkueesta esiintyi ehdottomasti libero-Ime, joka nosti pallot varmasti passarille ja poimi monta vastustajan hyökkäystä takaisin peliin. Myös Davella oli hakkurina semmoinen peruspäivä, 20 pojoa – Hyökkäyspuolella vahvaa tekemistä. Jere hoiti oman tonttinsa hyvin, eikä ongelmia ollut hypätä liberon shortseista yp:n trikoisiin.
Ensi viikonloppuna on luvassa hieman enemmän ”laatuaikaa” joukkueen kesken, kun matkataan Rovaniemelle pelaamaan Napaa vastaan. Reisuun lähdetään jo perjantain puolella ja paluu kotia taphtuu joskus sunnuntain puolella. Jokohan oma peli nitkahtaa jengoilleen? Kyllä – vahva usko on minulla siihen!
Pölli-Koutsi
Itä-Savon juttua pelistä: https://ita-savo.fi/uutiset/urheilu/bed804d3-cc7a-4cec-a1f3-f14b37ac72a1
Artikkelikuva Aleksi Mustonen, Hinku.