Otteluraportti 8.1.
Huki-EV 0-3 (21-25, 17-25, 23-25)
Paljon on aikaa edellisestä matsista. Välissä on keretty mm. huilaamaan peleistä ja lentopallosta ylipäätänsä, sairastelemaan (melkein joka ukko), myymään raketteja sekä syömään suklaata ja kinkkua. Yhteisiä reenejä ei montaakaan keretty vetämään ennen vuoden ensimmäistä peliä ja pelituntumassa on ollut muutenkin hakemista sairastelujen vuoksi.
Peli Hukia vastaan oli runkosarjan viimeinen matsi. Sinänsä panosta pelissä ei ollut, koska olimme varmistaneet runkosarjan 1. paikan jo ennen ottelua ja Huki oli taas varmistanut paikkansa alajatkosarjassa. Toisaalta kovat jatkosarjan pelit alkavat (ainakin alustavasti) jo viikon kuluttua, joten oma peli tulisi saada kutakuinkin uomiinsa ennen sitä.
Kentälle laitettiin Jonne, Petu, Pölli, Taavetti, Simo, Tumppi ja liberoimaan Immo. Kentällä kävi pelin tiimellyksessä myös Henry, Eetu ja Leevi, joten jokainen mukana ollut peliukko sai peliaikaa. Meidän peli ei kokonaisuudessaan ollut ihan sitä mitä se oli joulutauolle lähtiessä – eikä kukaan pelaaja varmaan sitä odottanutkaan. Välillä tuli hyviä suorituksia ja välillä taas huolimattomia, epätarkkoja tai ajatuksettomia suorituksia. Onneksi niitä hyviä suorituksia suhteessa reilusti enemmän kuin niitä epätarkkoja. Etenkin vastaanotossa oltiin vielä joulutauolla, ja keskiukoille tulikin aika vähän hommia omasta vastaanotosta.
Immo löysi vastustajan lyönnit sektorista tänään.
Puolustus- ja varmistuspeli toimi ehkä lähimpänä sitä, mihin oikeasti pystytään. Hukilta tuli aika selkeitä lyöntejä sektoreihin, jotka pääosin napsittiin viistosta ylös. Rajalyönneissä lyönnit tulivatkin sitten pääosiin (Jonne ja Henry kiittää Taavia 😀 ). Eritoten Immo, joka oli tähän peliin liberoksi laitettu, loisti puolustuspelissä.
Hukilta parhaiten kampoihin laittoi yleispelaaja Timo Vaittinen. Timo sai puhkaistua meidän torjunnan useampaan otteeseen ja johti liberon kanssa nostopeliä. Muut Hukilaiset pelasivat aika ajoittain hyvin, mutta tasaisempaa suorittamista olisi vaadittu, jotta erävoittoja olisi kotijoukkueelle tullut. Niin, ja lähetetään nyt vielä terveiset kaikille entisille pelikavereille ja tutuille, jotka olivat paikanpäällä: Terveiset 🙂
Huki-EV peli ei tällä erää päässyt historian kirjojen top-10 (tai edes top-100) kovimpiin ja näyttävimpiin lentopallopeleihin vuonna 2017, mutta se sentään tarjosi mahdollisuuden reenata porukalla ennen jatkopelejä sekä tietty täydet 3 pongoa. Yhteispeliä on vielä hiottava ensi viikolla, joten toivottavasti saadaan kova ja ennen kaikkea terve reeniviikko vedettyä läpi.
Uutena osiona ottelurapsaan tulee pelaajien palkitseminen Saimaannorpan viiksikarvoilla. East Volleyn logossa Saimaannorppa on vahvasti esillä, joten miksipä ei. Sykähdyttävät ja onnistuneet suoritukset ovat yleensä viiksikarvojen arvoisia, mutta jokin muukin yksittäinen teko saattaa ansaita kunniaa.
3 Saimaannorpan viiksikarvaa ansaitsi tänään Immo hyvällä liberopelillään. Immo noukki monta viistomoukaria ylös ja nosti varmasti syötöt Jonnelle/Henrylle.
2 Saimaannorpan viiksikarvaa ansaitsi Tumppi ja Jonne kumpainenkin sykähdyttävistä tuuletuksista (saatte pojat jakaa ne vaikka puoliksi).
1 Saimaannorpan viiksikarvan ansaitsi Jaakko ”ex-koutsi” Hakulinen Live-materiaalin jaosta. WOW.
ujo ½ viiksikarva menee joukkueen pelihuumorille. Iloisia naamoja näky pelikentällä (vaikkeivat suoritukset aina niin vahvoja ollutkaan), eikä jaksettu ”mököttää” (Jere, oliko niitä aamuja vielä monta?). Pelattiin iloisin irvistelyin läpi matsin.
Tästä se ukot taas lähtee! JAP-PAAAAAAAA!
#1
P.S. Jos joku sattuu löytämään Laajavuoren hotellin porealtaasta/saunaosastolta kaksi oksatonta lentopallomailaa, pelisilmän tai ehjän akillesjänteen, niin voi palauttaa allekirjoittaneelle. Maksan toimituskulut! Syvä huokaus ja kits 😀