Nyt on kulunut vajaa viikko meidän kauden viimeisestä ottelusta. Pudotuspeleissä Kyyjärven Kyky-Betset oli meitä selvästi parempi joukkue eikä kaksi 3-0 tappiota jättänyt jossitteluille sijaa. Parempi joukkueista meni jatkoon ja myö saatiin tältä kaudelta juuri sen verran mitä ansaittiin.
Mitäs kaikkea sitä kauden aikana kerkesi tapahtumaan?
Runkosarjassa pelattiin 20 ottelua, joista voitettiin kahdeksan kappaletta. Kahdeksan ottelua meni viidenteen erään, joista poistuttiin häviäjinä viisi kertaa. Ilman sarjapisteitä jäätiin seitsemän kertaa. Pudotuspeleissä kaksi ottelua, kaksi tappiota ja lopullinen sijoitus 7.
Kokoonpanossa tapahtui muutoksia kauden mittaa. Vasaraisen Lassin East Volley ura (tältä osaa) jäi kahden ottelun mittaiseksi. Suppolan Simo jeesasi joukkuetta seitsemän ottelun verran, Wilskan Simo liittyi remmiin kesken kauden ja pelasi 14 ottelua. Heshmat ”Hessi” Rezai kävi kertaalleen auttamassa joukkuetta, kun molemmat liberot olivat telakalla. Kososen Veeti kiiruhti maanpuolustustehtävistään viimeiseksi jääneeseen pudotuspeliin ja samalla tuplasi kauden ottelumääränsä. Kaiken kaikkiaan Eastin riveissä pelasi tällä kaudella 16 eri pelaajaa.
Se nyt ei välttämättä näkynyt treenisalilla yltiöpäisenä väenpaljoutena, kun erilaiset loukit ja vierastyövoima muilta paikkakunnilta sotkivat treenihommeleita jonkin verran.
Kauden aikana pelattiin ajoittain hyvin, mutta väitän, että paras suorittaminen jäi suorittamatta.
Missä onnistuttiin ja mihin jäi petraamisen varaa?
Minun mielestäni onnistuttiin pelaamaan hyviä eriä ja tiukkoja otteluita aivan kärkipään porukoita vastaan vaikka meidän rosteri oli hyvinkin kapea pitkin kautta. Ei siellä vaihtopenkillä yleensä hirveästi porukkaa ollut ja jos oli, niin aina oli jokin vamma vaivaamassa.
Myö pelattiin marraskuussa kolme tiukkaa ottelua putkeen, jotka hävittiin kaikki. Kaksi kertaa Kuortaneelle lukemin 3-2 ja Kykylle kotona 3-1. Eikä ollut kaukana, että Kyky peli olisi mennyt viidenteen erään.
Petrattavaa? Long story short: erien ja pelien voittamisessa meillä oli hieman ongelmia.
Väitän että tiukkojen erien ja otteluiden kääntymiset tappioiksi nakersivat hieman meidän takaraivossa eikä sitten opittu niitä oikein voittamaan. Lumipallo lähti hieman pyörimään väärään suuntaan. Jos ei täysillä usko, että voidaan voittaa, niin tuskin sitä silloin voittaakaan.
Onnistuttiin useasti kauden aikana tekemään hirveä työ, että kiritään useamman pisteen kaula kiinni ja saamaan kliseisesti ottelun momentum haltuun. Mutta onnistuttiin yhtä nopeasti hävittämään se huonoilla ratkaisuilla ja virhesumilla. Oppia koko ikä.
Rehellisesti sanottuna kautta voidaan katsoa tuloksellisesti pettymyksenä. Joukkueen syksyllä asettamiin tavoitteisiin ei päästy, eikä loppupeleissä oltu edes lähellä. Ehkä tämä toimi myös hyvänä herätyksenä, että ilman työntekoa ei ykkössarjassa kävellä neljän parhaan sakkiin.
MUTTA paljon oli hyvääkin, eikä ole syytä painaa päätä pensaaseen. Nostetaan muutama plussamerkki esille tästä kaudesta:
- kotiyleisö
- talkooväki / taustaryhmä
- Savonlinnassa pelattiin jälleen pudotuspelejä
- East Volley juniorimyllyn läpikäyneitä pelaajia oli paljon joukkueessa
Tässä vaiheessa joukkueen kapteenina haluan kiittää koko joukkueen puolesta niin yleisöä, talkoo/taustaväkeä, yhteistyökumppaneita, vastustajia, tuomareita ja kaikkia toiminnassa mukana olleita kaudesta 2021-2022. Olipahan taas lentopallon täyteläinen talvi!
Eastilla on uskomattoman hieno poppoo joukkueen taustalla ja kaikki hommat toimivat viimeisen päälle, joidenka lisäksi Savonlinna on täysverinen lentopallokaupunki. Nuo kun laskee yhteen, niin hyvä tullee. Katsotaan mitä tulevaisuus tuo tullessaan.
Tältä erää näkemiin,
Teemu Silventoinen #8